Sairaalareissu herätti elämäntapamuutokseen

Usein terveyden merkityksen ja tarpeen tehdä elintapamuutos tajuaa vasta, kun tapahtuu jotain vakavaa. Näin kävi myös Sirkalle, joka tarttui personal trainerin apuun, kun eräs työpäivä päättyi sairaalareissuun. Vaikka ”koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa”, kannattaa omia elintapoja tarkastella kriittisesti juuri nyt. Jatka tästä Sirkan tarinan lukemista:

”Viime lokakuussa töppöseni tökkäsi kesken työpäivän. Stressi, väsymys, työlle omistautuminen, ylipaino ja hyvin vähäinen liikunta olivat kehitelleet aivoihini tilan, joka vaati ambulanssikyydin sairaalaan. Onni oli mukana tälläkin kerralla ja toivuin kokemuksesta levolla ja lääkityksellä.

Tilanne säikäytti sen verran, että päätin ottaa lääkärin ohjeet tosissani. Lähipiirini tiesi, etten selviä alkuinnostusta pidemmälle ilman todellista kannustusta. Vuosien varrella kertynyt tieto terveellisestä ruokailusta, liikunnan tärkeydestä ja levon merkityksestä oli hallussani, mutta toiminnan välttelyyn minulla oli tuhat selitystä: kylmä ja märkä ilma, liukkaat kengät, väärän värinen pipo, kiireellinen työtehtävä tai polulla poikittain olevat havunneulaset. Liikunta ei ole koskaan ollut ”minun juttuni”.

Sitoutumiseni projektiin vaati hyvät perustelut sillä tiesinhän minä konstit, joilla homma hoituisi omin avuin. ”Olet meidän ainoa äiti ja me halutaan syödä sun lättyjäsi vielä monta vuotta”, kaatoi loputkin verukkeeni parin tunnin perhepalaverissa. Totesin, että motivaatio on, mutta apuja tarvitsen.

Lähipiirini hankki minulle personal trainerin kolmeksi kuukaudeksi ja sain tsemppariksi Anu Junnilan, taivaan lahjan opastusta tarvitsevalle, keski-ikäiselle naiselle. Tiesin kehoni olevan rapakunnossa, mutta ensimmäinen kuntotesti oli pahempaa kuin syvä järkytys. Oli selvää, että hommassa on nyt yksi suunta ja se on yläviisto. Oma tahtini sauvakävelyssä ja vesijuoksussa eivät ole riittäviä.

Kolmen kuukauden aikana sain Anulta sopivina annoksina hyviä ohjeita sauvakävelyyn, vesijuoksuun ja lihaskunnon vahvistamiseen. Ja jokaiseen ohjeeseen oli uskottavat perustelut. Varsinaisen valaistuksen sain ravintoasioissa, jotka kuvittelin hallitsevani hyvin. Anu osasi kertoa selkokielellä mitä oikea ajoitus ja riittävä määrä oikeanlaista ruokaa saavat elimistössä aikaan. Heureka! Näin helppoako tämä on?

Anun ja minun kemiat passasivat hyvin yhteen ja se oli yksi tärkeimmistä asioista koko hommassa. Nuori nainen osasi ohjata ja kannustaa juuri oikealla tavalla. Hänestä paistoi aurinkoinen ja ammattimainen ote, joka huomioi notkeimmat vuotensa ohittaneen asiakkaansa pienetkin edistymiset ja yritykset. Se antoi uskoa omaan onnistumiseen.

Riesana ollut kuntopyörä on uusi kaverini. Gymstick-kepin kanssa olemme jo tuttavallisessa suhteessa, kun Anu sai minut ymmärtämään mitä hyötyä siitä on. Jakson yhtenä tavoitteena oli, että liikunnasta tulisi minulle toimintamuoto, jota haluan vapaaehtoisesti tehdä. Tavoite on saavutettu sillä kuutena päivänä viikossa liikun muutakin kuin arkiliikuntaa. Myös kunto on menossa oikeaan suuntaan vaikka matkaa tavoitteeseen on vielä riittävästi. Enkä todellakaan kaipaa niitä viittä voipakettia, jotka olen tähän mennessä kehostani haihduttanut.

Kolmen kuukauden jakso on hyvä alku ja nyt menen omillani. Motivaatio on vahva ja puolen vuoden kuluttua tulen uuteen kuntotestiin. Kiitos Sinulle Anu!”

—Sirkka

0 vastausta

Jätä vastaus

Onko sinulla jotain lisättävää?
Liity keskusteluun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *